Miniloma vai päiväretki?

Paikallinen Vuosaaren kasvatti Nora innostui viemään minut retkelle Vuosaaressa – kotikulmillaan.

Kysyin, mitä Nora haluaa näyttää meille, kuinka varautua?
‘’Lämpimät verryttelyvaatteet, pientä evästä ja menoksi sanoi Annie Lennox.’’ – Vastasi Nora

Matkamme alkoi ‘’ vanhasta Vuosaaresta’’ Porslahdentien siirtolapuutarhasa, jota paikalliset käyttävät kesäisin aktiivisesti. ‘’Ensi kesänä pääsettekin viherpeukaloiksi kasvattamaan perunoitani.’’ – Kommentoi Nora naurahtaen.

Seuraavaan kohteeseen, Uutelaan.

Jatkoimme retkeämme kohti Vuosaari Golfia erinäisiä metsä- ja luontopolkuja pitkin isommille autoteille Uutelan suuntaan.

Vuosaari Golfin alue itsessään on hyvin helppo löytää avaran vihreän nurmikon ja sille tarkoitetun sijainnin takia. Vaikka syksy onkin jo näin pitkällä, Vuosaari Golfissa saattoi vielä nähdä golfmailojen heiluvan.

Emme halunneet ohittaa Uutelan mestäpolun ensimmäistä pistettä, joten käännyimme golf-alueelta Vuotielle meri- ja rantamaisemista tunnettuun Kallahteen päin. Sitä kautta pystyimme suunnistamaan Uutelan luontopolun ensimmäiselle pisteelle. On mielenkiintoista nähdä kuinka teollisuusalue ja luonto kohtaavat tämä matkan aikana ja miten erilainen maailma avautuu Uutelaan lähestyessä.

Uutelaan matka kävellen onnistui ongelmitta. Sisäänkäynnillä Nora antoi pari vinkkiä:
‘’ Metsässä on ihanaa, mutta täysin vieraalle henkilölle saattaa matka käydä sokkeloiseksi.’’
Hän suositteli ottamaan mukaan Helsingin kaupungin sivuilta ladattavissa olevan PDF-tiedoston, Uutelan luonto-oppaan. Opas sisältää informaatiota Uutelasta, sen poluista, eläinkunnasta, luonnosta ja historiasta. Oppaasta löydät myös pieniä tehtäviä, joita voit alueella suorittaa.

Luontopolun aloituspisteellä oli ohjeistus tiaismetsään. Kävelimme hetken aikaa, ihastelimme maisemia ja bongailimme eläimiä. Onneksemme luontopolulta löytyy myös keittokatos ja pääsimme nauttimaan välipalaa luonnon helmassa.

Retkemme välipalatauko luonnon äärellä sai miettimään omia ‘’normaaleja’’ välipalataukoja kaupungin ytimessä. Tuntui hyvältä hengittää raikasta ilmaa ja vain olla kaikessa rauhassa ilman,
että joku esimerkiksi nykäisee hihasta ja kysäisee, onko kahvilassa viereinen tuoli varattu. Tuntui siltä, kuin olisi käynyt päiväunilla tai lyhellä lomalla.

Jatkoimme luontopolkuamme kohti Skatan tilaa. Ohitimme luonto-oppaan näyttämät jääkauden jättämät jäljet, rannan kasvit ja pikkueläimet, noin 200 vuotta vanhan Ikipetäjän puun pisteen ja lepakoiden suosiman alueen.

Ilta teki tuloaan ja aurinko alkoi laskea. Nora ehdotti, että kävisimme vielä lämmittelemässä ja juomassa kahvit hänen suosimassaan kahvilassaan. Ajatus lämpimästä kupista houkutteli hyvin näin syksyisellä säällä, joten tuumasimme hetken ja nostimme nokkamme kohti kahvilaa nimeltä ‘’ kampela’’.

Kyseinen kahvila sijaitsee aivan uutelan vieressä, Vuosaaren Urheilukalastajien venesatamassa. Aurinkolahden perukoilla. Kätevää on, että voit tulla paikalle myös omalla veneelläsi pienelle kahvitauolle! Kyseistä kahvilaa on vaikeaa olla näkemättä, jos kulkee rantaa pitkin.

Kahvila Kampelan henkilökunta otti meidät iloisesti vastaan.
Nora kertoi, että Kahvila Kampela tunnetaan heidän lohikeitoistaan ja koiraystävällisestä terassistaan.
Näkihän sen jo kaukaa, kun terassilla istui komea koirakaveri isäntänsä kanssa.
Minähän tämän kuuluisuuden halusin kokea myös, joten otin rohkeasti askeleeni kohti palvelutiskiä, tilasin lohikeiton, kupin kahvia ja menin odottamaan meren äärelle tilauksiani.
Sympaattinen henkilökunta palveli meitä hyvin. Ruoka tuli nopeasti pöytään ja viltitkin tarjosivat, ettei vaan tule kylmä.